Hukka SM agilityn finaaliradalla (kuva Juha Lehtikangas):

Viime päivityksestä taas vierähtänyt niin kauan aikaa, että täytyy _yrittää_ rustata tiivistetty versio. Toukokoon puolivälissä leireiltiin Somerolla paimennuksen ja aksan parissa hyvässä seurassa. Kaikki koirat pääsivät käymään lampailla. Halti jaksoi ekana päivänä innostua lampaista, haukkua riitti ja jotain yritystä liikuttaa, mutta seuraavana päivänä keskittyi schaisessa kieriskelyyn lampaiden sijaan "tää on niin nähty". Hukka ryntäsi pari kertaa lampaiden perään "vuh vuh", pysäytin sen käskyllä ja sitten oltiinkin päiväkävelyllä lampaiden kanssa. Topi siirtyi suoraan päiväkävelyyn. Tärkeintä itsellleni oli varmistus siitä, että eivät ole aggressiivisia tai pelokkaita vieraita eläimiä kohtaan. Paimennustaipumuksista -tai taipumattomuuksista kuulemma paha sanoa noin vanhojen koirien kohdalla. Mutta olipa jotain äksöniä myös Haltille ja Topille. Hukka kävi molempina päivinä aksaamassa Liuhdon Timon radoilla ja treenit menivät oikein hyvin.

30.5. käytiin Janitalla treenaamassa ja ehdittiin viilata useampaa kohtaa ja vetää vielä nollatreenit loppuun. Paljon tuli taas asiaa niin ohjaustekniikoista kuin rytmityksestä, miten niitä kymmenyksiä saisi pois. Treenattiin putkijarrutuksia ja nyt ehkä vasta tajusin, miten se oikeasti pitäisi Hukan kanssa tehdä, toimi tosi hyvin. Lopun nollatreeni onnistui hyvin ja saatiin rata muuten puhtaasti mentyä, mutta tokavikalla esteellä sain Hukan ohi kun rintamasuunta oli koiraan päin, mutta enköhän jatkossa muista vastaavissa kohdin miten päin olla ;) . Niin ja Hukkaa pitää (edelleen) laihduttaa. Hukka on tästä eri mieltä ja on siirtynyt Topin kanssa hankkimaan lisäravintoa luonnosta, kuten voikukkia, kun nälässä pidetään.

Jotakin pientä treenailtiin itsekseen välissä ja 10.5. käytiin Kaima K:n kanssa Ristarilla vetäsemässä viimeistelytreenit, tuli sitten tahkottua 40 esteen rataa ja päälle keppikulmia, jossain vaiheessa alkoi jo kiristämään, mutta lopulta kaikki hyvin ja luottamusta siihen, että ei ainakaan pitäisi normimittaista rataa unohtaa seuraavana vloppuna . Viikolla otettiin rennosti ja torstaina pihalla hyvän mielen parin esteen treenit ja se oli sitten siinä.

Lauantaina 16.6. koitti sitten SUURI PÄIVÄ ja joukkue SM:t. Joukkueskabat olivat itselleni "tärkeämmät" kuin yksilökisoissa onnistuminen, mutta niinhän siinä sitten kävi, että joukkueradalta meille tuli HYL, muurin jälkeiselle hypylle tyssähti kun olin myöhässä, sain vielä lennosta väännettyä Hukan suunnitelmasta poiketen toista kautta hypylle oikein, mutta ehkä siinä tuli se ”onnistuinpas” hölläys ja koira selän takaa uudestaan samalle hypylle. Vaikka sen kuinka tietää ja tajuaa, että agissa onnistuminen on niin pienestä kiinni ja kuka tahansa voi "mokata", niin kyllä vaan pettymys omaan suoritukseen oli suuri  Onneksi joukkutovereilla Kaima K:lla ja Emmillä päät kestää paineita ja molemmat teki upeat nollat, joiden ansiosta JAU:n medijoukkue sai pronssia. Lauantaina oli hirveä itseruoskinta tietty päällä, osittain varmaan väsymystäkin, ja oli vaikea iloita siitä, että mekin joukkueen jäseninä saimme SM-mitalin. Mutta vaikka olisimme tehneet Hukan kanssa elämämme nollan, niin emme millään olisi nostaneet joukkueemme sijoitusta, koska ajat eivät olisi riittäneet ja kuitenkin vain kolmen tulos lasketaan mukaan lopputulokseen. Ollaan siis tyytyäväisiä että päästiin mukaan joukkueeseen kovatasoisesta joukosta ja saatiin olla mukana pronssijoukkueessa.

Sunnuntaina  17.6.jatkui sitten yksilöskabat. Anne Viitasen hyppis oli mieleiseni, tarkkuutta vaativa, mutta ei siinä ollut mitään sellaistakaan kohtaa, että olisi tullut ”miten mä ton oikein ohjaan” -fiilistä. Kuitenkin vähän jännitti, että onnistuuko tietyt kohdat kuten kuvittelisin, että ehdinkö ajoissa/reagoiko koira kuten luulen. Hyppis lähti rullaamaan paremmin kun olin kuvitellut, mutta kolmanneksi vikalla esteellä, suoralla putkella, sitten rytmitys meni pieleen ja unohdin tehdä putkijarrutuksen (eikö niitä juuri treenattu!!) ja Hukka teki aivan törkeän kaarroksen, oli jo ponnistamassa renkaalle kun rääkymällä sain sen vielä kääntymään, kuuliainen koira. Siinä varmaa paloi pari arvokasta sekkaa ja tulokseksi yliaikaa +0,53 s. Voittajan aika oli -5,47s ja helposti hävitään etenkin hyppiksillä vaikka 10s kärkikoirakoille, joten ilmeisen hyvin rata onnistui tuota kaarrosta lukuunottamatta.
 

Hukka finaaliradalla (kuvat Juha Lehtikangas):

Kaikki puhtaan nollaan tehneet pääsevät SM:ssä finaaliradalle tai 50 parasta tuloksen tehnyttä ja Viitasen rata oli ollut sen verran haasteellinen, että pääsimme tuloksellamme finaaliradalle sijalta 38. Päällimmäisenä ajatuksena oli, että nyt otetaan kontaktit ja pyritään puhtaaseen rataan, että kyllä meidän pitäisi kaikki kohdat osata. Seppo Savikon agirata oli sekin mieleiseni eli kohtia pystyi ohjaamaan usealla eri tavalla ja ei mikään kuka juoksee nopeiten ympyrää rata. Jotkut käännökset onnistui tosi hyvin, pituuden jälkeen tuli turhan iso kaarros, mutta toisaalta jos olisi kovasti alkanut ennakoimaan käännöstä, niin lopputulos olisi voinut olla jotain muuta. Video löytyy täältä.

Ja aikakin riitti juuri nollaan, - 1,86s ja sillä taisi agiradalta tulla sija 20. Lopputuloksista ei ollut mitään hajua kun lähdettiin ja ajattelin, että jos siihen 30 sakkiin päästiin kokonaistuloksissa niin hyvä, mutta olikin iloinen yllätys lukea kisakirjasta 18. sija 178 koirakosta! Paras sijoituksemme SM:ssä ever ja mielestäni aika hyvin 9v. islantilaisen kanssa. Hukalle kaikki kunnia, että kestää erikoisesteillä vähän huonompaakin ohjausta..

Kaikkiaan jäi hyvä fiilis kisoista ja kaiken kruunasi ystävien ja seurakavereiden onnistumiset
Paluu arkeen ja takaisin duuniin koittaa kuitenkin aina, meni agikisoissa sitten hyvin tai huonosti..