Noususuhdannetta ei tullut. Helatorstain alla Hukka, entinen Topin paras kaveri, jatkoi Topin haastamista oikein urakalla ja Topille tuli tietty mitta täyteen -> tappelu. Hukka sai pienen reiäin etujalkaan ja mustelmia. Ja taas jätettiin kisat väliin. Ilmeisesti Topin saama hormonihoito pisti Hukan pään sekaisin eli se koki olevansa talon ainoa oikea mies ja velvollinen ottamaan ohjat omiin tassuihinsa. Ja Topihan ei ihan perusluonteesta psta alistu muille. Aikaisemmin poikien välisille kahinoille on aika ollut joku "syy" ja kahinan jälkeen ei ole jääty kyräilemään, mutta nyt Hukan käytös oli ihan silkkaa "vainoamista", se esim. blokkasi Topin kulkuväyliä. Emme keksineet muuta vaihtoehtoa kuin viedä Hukka nopeasti kastroitavaksi. Olisin itse halunnut joskus tulevaisuudessa nimenomaan Hukan pennun, että pikkasen harmitti sekin... Tanskasta ja Hollanti-Saksa -akselilta löytyy toki samaa perhettä, jos joskus vielä islantilaisen hankinta tulee ajankohtaiseksi.

Itse leikkaus sujui oikein hyvin ja myös toipuminen alkoi hyvin. Pidin isot pojat varm. vuoksi erotettuna Hukasta, Hukka vietti yönsä häkissä samoissa tiloissa kuin muutkin. Kaikki vaikutti ihan ok:lta ja niinpä viikko leikkauksen jälkeen päästin koirat pihalla yhteen. Kaikki sujui hyvin, ei kyräilyä tai murinoita. Luin itse kirjaa ja yht'äkkiä Hukka ja Topi kävivät suoraan toistensa kimppuun ilman mitään ennakkovaroituksia ja Halti kasan päälle "jee mylly". Haltin sain heivattua sisälle toisten jatkaessa. Tällä kertaa ottivat oikein kunnolla yhteen, grillit ja penkit kaatuivat ja koirat painivat pitkin ruusupuskia. Saimme ne lopulta erotettua toisistaan vesisuihkun avulla. Enpä paljon kauheampaa tiedä kuin omien koirien tappelut :( Tappelu näytti tosi pahalta ja verta valui sieltä täältä. Onneksi jäljet eivät olleet niiiiin pahat kuin olisi voinut olettaa, mutta ihan riittävät. Ja taas perumaan kahdet kisailmot. Hukalta oli irronnut yksi alaetuhammas, alahuuli oli viiltynyt auki ja etujaloissa reikiä. Topin etujalat oli tikattu huolella ja naamassa pienempiä reikiä. Onneksi Hukan leikkaushaava oli kunnossa Kun olin saanut haavat putsattua, tungin Topin häkkiin. Hukka meni sen viereen nukkumaan kun aisti, että nyt omistajat ovat todella kypsiä. Kenties koirat olisivat tulleet paremmin toimeen keskenään ja lauman erottaminen toisistaan aiheuttaa aina jännitteitä, mutta en uskaltanut ottaa enää mitään riskejä Hukan leikkaushaavan suhteen. Niinpä kävimme ostamassa parit koiraportit ja nyt Hukka elää erillään Topista ja Haltista. Haltin kanssa Hukka on ihan ok, mutta Topin kanssa on yhä jännitteitä ilmassa, välillä makoilevat kaikessa rauhassa portin molemmin puolin ja välillä taas kurnutetaan ja tuijotetaan. Ei kyllä ole mitään herkkua omistajallekaan tämä erottelumeininki..  Päätin kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa ennen kuin seuraavaksi kokeilen koirien yhteenpäästämistä, koska koiran testosteronitaso ei laske heti leikkauksen jälkeen ja ainakin toivon, että hormonit olisivat pääsyy Hukan muuttuneeseen käytökseen. Lisäksi koko lauman kanssa on otettu jälleen kerran käyttöön "kylmät suihkut" sun muuta. On ihan syvältä, että näin vanhojen koirien kanssa joutuu vielä vääntämään (henkisesti) ja miettimään koko ajan  myös omaa käytöstään, mutta ehkä se on nyt vaan uskottava, että on elinikäinen projekti. Meidän koirat nyt vaan ovat sellaisia pikkususia, ettei niitä pidetä "sinne päin".

Topin haavat näyttää parantuneen hyvin. Hukan leikkaushaava näyttää erittäin hyvältä ja muutkin haavat ovat parantuneet hyvin, mutta alahuuli on yhä "vereslihalla". Tärkeintä on tietty saada koirat taas kuntoon ja lauma palautettua yhteen - aika näyttää. Näillä näkymin SM-kisat jäävät Hukan kanssa väliin, vaikka antidoping -sääntöjen psta osallistuminen näyttäisi olevan mahdollista. Itse koen kuitenkin, että SM-kisoihin osallistuttaessa koiran pitäisi olla ns. huippukunnossa fyysisesti (etenkin jos koira ei ole maailman nopein muutenkaan) ja jännittävällä ohjaajalla saisi olla kisarutiinia alla, vaikka itse lajiharjoittelu olisi jäänyt vähemmälle. Parin viime päivän aikana ollaan päästy vasta hihnassa "pissalenkeille", joten ei hyvältä näytä.

Hukan viettäessä saitsua, osallisituin Haltin kanssa Jalosen kurssin nollatreenikertaan ja Haltihan oli ihan pätevä. Ihanneaikoihin ei päästy, mutta hienosti Halti teki puhtaitakin ratoja, mikä ei ollut mikään itsestäänselvyys ;) Vikalla kerralla osallistuin sitten vain videokameran kanssa opetusmielessä.

Näin meillä tänään, toivotaan parempaa huomista..