Flunssa päällä, mutta pakko oli mennä treenaa. Ensin isojen poikien kanssa pikkuhyppelyt, sitten Hukan vuoroa odotellessa kaikkien kanssa tokoilut (pitäisiköhän siirtyä tokoilemaan, kun ei vaadi ohjaajalta niin paljoa fysiikkaa? Hermoista ei tänään puhuta ;)). Rata oli seuraavanlainen:

Flunssaan vedoten sovittiin, että mietitään ensin eri ohjausvaihtoehtoja ilman koiraa ja sitten otetaan rataa pätkissä. Onnistuin vapauttamaan Hukan puomin kontaktilta palkalle, vaikka kuulemma teki stopin vasta neljä jalkaa maassa. Hyvä minä.  Seuraavalla kerralla jo roiskasikin komeasti Timon heittämälle lelulle,  ärähdystä molemmin puolin ja sen jälkeen täydellinen alastulo. Ehkä se mietti jotain? Muuten Hukka toimi hyvin, mutta oma ohjaus tökki todella paljon. Vaikka olisi kädestä pitäen näytetty, että tee näin ja näin, niin ensimmäisen kohdan voin vielä tehdä oikein ja sen jälkeen teen taas jotain aivan muuta kuin piti. Huomaan, että nykyään tietoisesti yritän välttää tupla saati tripla valssauksia, kun suuntavaisto/tasapaino katoaa, raajat ei tottele.. No, on se ehkä kivempaa, ettei tarvitse koira syytellä, pistää kyllä mietityttämään kuinka paljon parempaan Hukkakin pystyisi, jos saisi arvoistansa ohjausta sen sijaan, että se itse rataa lukemalla joutuu paikkaamaan paskaohjausta. Timon treenien jälkeen oli pakko vielä käydä kokeilemassa koko rataa, jossain kohdin oli hyviäkin pätkiä, mutta taas jäi 10:llä valssi kesken, 15:lla pakkovalssi muuttui pyöritykseksi, 28:n jaakotus muuttui kanssa pyörittämiseksi, vekkaukset jäi tekemättä jne. Yäh. Saksalaiset ja twistit ehkä toimi. Parin viikon päästä toivottavasti pääsen mukaan Lotta Vuorelan suunnanmuutoskoulutukseen ja saisin sieltä jotain eväitä motoriikan parantamiseen.