Keväällä päätettiin ihmisten etelän loman jälkeen, että myöhemmin kesällä lähdetään vielä koirien ja vaunun kera jonnekin reissuun ja Norjan Tromssan neljän päivän aksaturnee kuulosti kivalta. Onneksi koirilla oli entuudestaan vasta-ainetestit yms. että ei tarvinnut alkaa Hukan mikrosirutusta enempää säätämään. Matkatavaroita pakkasin pari päivää, sillä Pohjois-Norjassa saattaisi tarvita kaikkea väliltä pipo ja shortsit. Edessä olisi noin 1 327 km:n matka kohti Tromssaa!! Paku olikin sitten kattoa myötä täynnä, kun lähdettiin la 16.7. kohti ensimmäistä välietappia eli Vaajakoskea ja operaatiota vaunun täyttö. Sunnuntai ap:stä oli tarkoitus ajaa Liminkaan, mutta vaunussapa ei palanut valot kun kytkettiin se meidän autoon.. Argghhh, tähänkö se reissu sitten tyssäsi, Norjassa pitäisi olla jo to ap ja mihin vaunun saisi huoltoon sunnuntaina.. Onneksi Aulis-eno-neuvokas oli maisemissa ja sai kaikki adapterit sun muut synkkaamaan ja sähköt pelittämään ja päästiin jatkamaan matkaa :). Liminkaan Annen ja co:n luokse saavuttiin vasta iltasella su 17.7., mutta onneksi ehdittiin hieman parantamaan maailmaa ja ihailemaan hevosten lisäksi ihanaista Emmaa (Surtsey's E-Emma):

Emmasta tuli kummasti Halti(kin) mieleen ja onhan Emman isä Haltin puoliveli. Annelle ja perheelle iso kiitos jälleen kerran kestityksistä ja hyvästä seurasta :) Odotamme vastavierailua viimeistään messariin!

Maanantaina 18.7. yövyimme Aavasaksan Lomakylässä, mikä oli tosi positiivinen kokemus. Koirat olivat tervetulleita terassille (!) ja vaunupaikoilla oli runsaasti tilaa, näin hienot maisemat oli suoraan vaunun takaa:

Ja heti alueelta lähti mahtavat lenkkimaastot Kruununpuistoon, jonka lenkki ehdittiin heittämään pariin kertaan:

Tiistaina 19.7. oikea erämaa ja todellinen Lappi alkaa, ABC:tä ei enää näy!! Muoniossa kotipizzat naamaan minihuoltsikalla ja sitten koirankopin kokoisetkin huoltsikat loppuvat kokonaan :o Pelkkää erämaata ja poroja pitkin tienvarsia tuntien ajon ajan ja pikkasen alkaa mietitityttämään, että mitäs jos auto hajoaa tänne tai polttoaine loppuu.. Vihdoin illalla perillä Kilpisjärvellä:

Tällainen vaunupaikka saatiin, aika rouheat näkymät tuntureille:

Koirillakin oli oma terassi:

Hyttysiä ei ollut nimeksikään, lämpötila oli kyllä laskenut etelän helteistä ja sää vaihteli nopeasti, välillä paistoi ja välillä satoi. Päätettiin kertakäyttögrillillä paistaa nopeasti makkarat, mutta siinä menikin sitten toista tuntia ;) Grilli ei vissiin ollut tykännyt hyvää kosteassa vaunussa parin vuoden säilytyksestä. Alueella liikkui poroja ja pojat törmäsivät elämänsä ensimmäistä kertaa moisiin otuksiin. Poro-tokka oli tulossa kohden meidän vaunua ja pojat jähmettyivät paikalleen Halti etunenässä keskelle tietä ja aloitti tahtojen taistelun johtaja-poron kanssa ;) ja siihen malliin tuijotti häntä pystyssä, että porot päättivät tehdä uukkarin. Sen jälkeen sitten alkoi jumalaton räkyttäminen kun porot vaihtoivat suuntaa..

Keskiviikko aamuna 20.7. päätettiin lähteä kapuamaan Saana-tunturin huipulle, eihän matka ollut opasteiden mukaan kuin 4 km suunta! Eihän sille matkalle edes vettä tarvitsisi mukaan, koirat voisivat juoda tarvittaessa tunturipuroista.. Jep.. Alkunousun portaat olivat koirille hieman pahat joten päätettiin kivuta ihan vaan rinnettä pitkin, joku luulee olevansa jo lähelläkin huippua:

Ja juuri kun kuvittelet pääseväsi huipulle, niin aina tulee eteen uusi "huippu". Hobitit vaeltaa:

Hukka bongasi matkalla monta kertaa tunturisopuleita, onneksi ei osannut / ehtinyt tappaa niitä, etenkin kun myöhemmin Sirpalta kuulin että ovat rauhoitettuja. Porokin nähtiin nousun aikana, onneksi koirat eivät huomanneet sitä. Koirat olivat ihan onnessaan Saanalla, ehkä niillä iski joku "Islannin maastot" vaisto päälle ;) Nyt ollaan jo tosi lähellä huippua, ehkäpä isoillekin pojille hieno kokemus päästä vielä yli 10v. kipuamaan Saanan huipulle:

Mummoja ja pikkulasta tuli reitillä suurinpiirtein juosten vastaan :o, itsellä teki kyllä tiukkaa etenkin kun ei ollut juotavaa ja jalassa kilon painoset oikeat vaelluskengät. Koirille onneksi riitti juotavaa niistä tunturipuroista, kaipa niistä olisi voinut itsekin juoda, mutta jäi nyt kokeilematta. Kylmä olut maistui taivaalliselta tuntien rämpisen jälkeen! Moinen lenkki ei ehkä ollut viisainta valmistumista seuraavan päivän kisoja ajatellen, mutta kerrankos sitä Lapissa ollaan..

Torstaina 21.7. matkalla Tromssaan. Saana alkoi tuntua pieneltä Norjan vuorien rinnalla:

Perillä. Kisapaikka oli melko lähellä keskustaa ja meren rannalla (!!), ihan heti ei tule mieleen että Suomessa annettaisiin tällaisia alueita koirakerhojen käyttöön:

Paikallisen koirakerhon klubirakennus, josta löytyi keittiön lisäksi useampi wc sekä suihku:

Meidän leiri:

Kisapaikalta näkymää puoli yksi yöllä eli oli tosiaankin yötön yö:

Sää Tromssassa oli huomattavasti viileämpi kuin Suomessa, sellaista reilua +10 ja parhaimmillaan ehkä +18 sunnuntaina. Koirat toki tykkäsivät kylmemmästä säästä. Neljän päivän happeningi oli nimeltään Midnattsolhoppet 2011. Joka päivä oli yksi agirata ja yksi hyppis. To ja pe kisasin molemmat radat sekä Hukan että Haltin kanssa ja la ja su molemmat radat Hukan kanssa + lauantaina myös agiradan Haltin kanssa. Jouduin joka radalla starttaamaan peräkanaa Hukan ja Haltin kanssa ja se(kin) ehkä vähän sotki pasmoja, kun ei ole moiseen tottunut. En jaksa tähän joko starttia eritellä, eihän niitä enää edes muista ;). Videoita tulee kun ehditään. Lyhykäisyydessään tuliaisena oli Hukalle yksi nollavoitto agiradalta ja yksi hyppikseltä, joka oli ns. stor cert -kisa. Norjassa ei ulkomaiselle avalle riitä tavallisen agiradan voitto, vaan pitää  kuulemma olla ns. stor cert -kisa. Valitettavasti lauantain sillä radalla hyllytettiin, mutta hyppikseltä tosiaan tuli nollavoitto eli JOS Hukasta joskus saisi Suomen hyppyvalion, tulisi siitä samalla Norjan hyppyvalio. Halti teki pari loistavaa rataa, mutta valitettavasti tuli kerran vikalta hypyltä ohi ja kerran lukitsi värän putken. Mutta hirmu tyytyväinen olen Haltin suorituksiin, eihän olla kisattu varmaan viiteen vuoteen ja norjalaisetkin ihmettelivät, että onko oikeasti 10 v... Medikolmosissa ei ollut kuin kolme osallistujaa ja pojat haalivat niin paljn palkintoja, että pahaa teki ;) Mutta ei niitä nollatuloksia Norjassakaan ilmaiseksi jaeta vaikka ei olisi kuin kolme osallistujaa, kuten todettua ;)

Voittajien on helppo hymyillä:

Se kyllä täytyy sanoa, että jos meinaa kisata ulkomailla, niin ei kannata treeneissä miettiä onko joku esteväli tai lähestyminen "laiton", kaikkea voi tulla vastaan ja kaikkea kannattaaa treenata, toki siten että huolehtii koiran turvallisesta lähestymisestä esteille. Tromssassa oli tosi rento meininki kisoissa, aikatauluja ei ollut aloitusajankohtaa lukuunottamatta ja kaikkia kannustettiin. Ei siellä jaksanut itsekään "hifistellä".

Perjantai-iltana oli kivat grillibileet ja näköjään norjalaiset ne vasta juhlia osaavatkin. Oslon kauheista tapahtumista alkoi vasta tihkua tietoa illan mittaan :( ja lauantain kisoissa sitten vietettiin hiljainen hetki. Aika pysäyttävää kun kaikkien koiratkin hiljenivät.

Seuraavat aksakuvat ovat Suski Kaukisen ottamia:

Tassut ristissä Hukka toivoo että hyvin menee:

Todistetusti todella pysähtynyt puomin alastulo:

Halti menee pujotteluun oikein vaikka naama väärällä:

Liinaharjakko:

Kiitos mukavasta seurasta kisapaikalla Kaukiset, Riitta & Ellu, ja onnittelut hyvistä radoista!

Norjaa emme hirveästi ehtineet näkemään, sunnuntaina 24.7. kisojen jälkeen tehtiin pieni sightseeing Tromssan keskustaan autolla. Sitten matka jatkuikin taas yhdeksi yöksi Kilpisjärvelle ja maanantaina 25.7. mentiin loisimaan Sirpan ja Karin luokse Rovaniemelle. Jälleen myöhässä... Tavattiin jälleen teräsmummo Tritla, Haltin "morsian" Mette sekä tyttärensä Vigdis sekä herra Vinur. Valitettavasti kuvausinto oli jo hyytynyt. Vinurilla ei ollut vielä yhtään harmaata, Hukka sen sijaan on alkanut näyttää jo ihan papalta viimeisen vuoden aikana :o Kiitokset Sirpa ja Kari, kiva oli nähdä pitkästä aikaa ja tervetuloa vaihteeksi meille!

Ti aamuna 26.7. jatkettiin matkaa kohti Ranuan eläinpuistoa ja jo matkalla nähtiin vaikka kuinka monta poroa. Auton tööteistä porot eivät välittäneet, mutta kun koirien haukku alkoi, niin alkoi tulla tietä ladulle ;) Ranuan retken ajaksi päätettiin jättää koirat vaunuun ja ihme ja kumma, koirat olivat täysin hiljaa vaunussa. Ilmeisesti Ranuan parkkipaikalla oli sen verran hiljaista, että ei tarvinnut kenenkään muun koiran haukkumiseen vastata tms. Mikä hienointa, koko reissun aikana pojat eivät rähisseet mistään a) keskenään b) saati muiden kanssa, eli vaikka välillä haukkua riitti kun karavaani kulki, niin ei mitään ikävää. Veikkkaisin, että leikkaukset ovat tähänkin vaikuttaneet suurelta osin, omistaja ei ole yhtäkkiä muuttunut koirakuiskaajaksi...  Eläinpuistossa törmättiin mm. vesileikeistä nauttivaan karhun pentuun:

Sekä Isoon Hukkaan:

Ranualta jatkettiin yhtä ruokataukoa/koirien ulkoilutusta lukuunottamatta putkeen Vaajakoskelle ja saavuttiin perille ti-ke välisenä yönä 27.7. Huh!! Böndellä sitten vaan chillailtiin ja käytiin soutelemassa ja uimassa:

Perjantaina 29.7. ajettiin takaisin kotiin. Kiva reissu, ensi vuonna uudestaan???