Hukka - historian toinen FI AVA islanninlammaskoira (vielä pitää treenien jälkeen yrittää poseerata ja aurinkokin paistaa simmuihin)

Lauantai-iltana aloitettiin neljän startin kisaviikonloppu JAU:n kotikisoissa. Tuloksena kahdelta agiradalta 2 yliaika nollaa. Selitykseksi täytyy sanoa, että ia:t olivat aika tiukat, kun vertasin nopeiden kilpakumppaneiden aikoihin. Molemmilla radoilla ohjaaja sössi hieman yhdessä/kahdessa kohtaa ja sehän riitti yliaikaan, vaikka Hukka hyvää omaa vauhtiaan eteni "helteisessä" säässä, miltä aina näin keväisin nuo parinkympin asteet tuntuvat. Positiivista, ekalla radalla Hukalta älyttömän hieno ysäri kiertokulmasta kepeille meno, pidätin hengitystä, että taipuuko enää kakkoseen, vaan taipui ;) ja puomin kontaktilla pysähtyi täydellisesti juostessani ohi. Aikaa olisi toki säästynyt ilman kunnon pysäytystä, mutta kontaktit nyt tärkeämmät. Kuitenkin kaksi ratavirheetöntä suoritusta sijoituksilla 5. ja 7., joten ihan jees. Himassa harmittelin, että on se prkl, kun ei ole yhtään mihinkään ylimääräiseen/virheeseen varaa tai ei pääse ia:kaan, vaikka koira menee omaa hyvää vauhtiaan. Tosin Hukallakin on yhä ylipainoa agikoiraksi (mikä ei tosiaan ole mikään ylpeyden aihe), että toki ilman sitä olisi voinut ehkä jonkun kymmenyksen kiriä. Hyppikselle en enää viitsinyt jäädä, kun ia:t kireällä ja seuraavana päivänä pitkä päivä edessä.

Tarkemmat tulokset lauantailta.

Hoh hoijaa, alkaa jo kyllästyttämään tää rusettitouhu..

Sunnuntaina otettiin aamukahdeksalta nokka kohden Ylöjärveä Kaima K:n kanssa. Oikea kohde olisi ollut Hämeenkyrö ja muka hyvissä ajoin ennen rataantutustumista saavuimme navin opastamana keskelle ei mitään navetan pihaan Ylöjärvelle :o Ei muuta kuin talla pohjaan ja naviin uusi kohde, tällä kertaa Hämeenkyröön, ja soitto kisapaikalle, että tulossa ollaan.. Ehdittiin juuri autosta ulos ilmoomaan ja siitä melkein suoraan rataantutustumiseen. Koirat lämpättiin omaa vuoroa odoteltaessa (onneksi ei startattu alussa). Eka agirata oli Anders Virtasen, lähdössä päästin Hukan valumaan tosi pahasti kolmoshypyllä, myös keppejä ennen oleva valssi haki vähän, kontaktit ok, loppusuora leikkaamalla koiran "päälle" onnistui tosi hyvin, ehkä meidän radan paras kohta. Talvella onnistuin sössimään pahasti kaarrokselle jonkun vastaavan kohdan. Nyt meni ia reilusti alle, nolla ja sijoitus 4./29, nice :). Hukkis taisi suivaantua lauantain läskihaukuista ;), ja päätti näyttää, että viis helteestä ja tapissa olevista rimoista, kyllä vielä pullukankin jalka nousee..  Verkatessa oli ihan löysä, mutta lähdössä tilanne oli ihan toinen ;). Toka agirata oli Luomalan Henkan ja nyt ehdittiin kunnolla tutustua. Alun muurilla tajusin ottaa koiran kunnolla kiinni (kiitos kaima) ja sain hyvän käännöksen kolmoselle ja siitä eteenpäin ja tällä radalla tehtiin molemmat töitä, ohjasin käännökset kunnolla ja niinpä Hukka myös kääntyi, se todellakin osaa kääntyä :). A:n jälkeinen täyskäännös hypyltä ei tosin mennyt ihan nappiin. Puomin kontakti oli nappi, Hukka pysähtyi ohijuostessa. Loppusuoran keinulle meno putken jälkeen otettiin tarkasti ja sitten alkoi tuntua siltä, että joko se serti nyt tulisi ja maalissa tuntui ihan sikahyvältä, nyt oli kunnon agia :D Ja tulihan se serti sieltä 2. sijalla / 30, voitto meni hienon radan tehneille maailmestareille Jarille ja Frodolle, että eipä tuntunut hopea yhtään häpeältä ;) Palkintojenjaossa tulokset eivät olleet ihan ajantasalla ja Hukan sertit ja avautumiset jäivät jakamatta ja kuuluttamatta, ihan joka päivä kun ei islantilaisia avaksi leivota, niin sinänsä harmi :(. Onneksi kaimaani huolehti, että saatiin jälkikäteen sertilöt sun muut.

Tarkemmat tulokset sunnuntailta.

Nyt riittää. Onks nää syötäviä??

Summasummarum. Aikasen kiva vloppu, että pystyttiin vääntämään putkeen 4 ratavirheetöntä rataa + "oikea" tuplanolla. Kivaa, että kaikki työ on tuottanut tulosta. Viime vuoden saitsujen yms. takia repaleisen kaudeen jälkeen tuntuu erityisen hienolta, että aksat on jatkunut, on vielä kehitytty lisää ja päästy onnistumaankin. AVA on ollut pitkänajan suuri tavoitteemme ja hyvältä tuntuu, että nyt tavoite on saavutettu. Hukka on suvussaan neljännen polven mva:n lisäksi neljännen polven "käyttövalio", emä Oska on Tanskan agi -ja hyppyvalio sekä tokovalio, emänisä ja emänisänisä tokovalioita - ei pöllömmin! Kaikkiaan on ollut ilo treenata ja kisata niin fiksun koiran kanssa kuin Hukkis :)

Hukkiksen kanssa halutaan jakaa kiitoksia kaikille meitä kouluttaneille, erityisesti pitkäaikaiselle koutsillemme Timolle sekä Anjalle tekniikkatreeneistä, Sanna K:lle iso kiitos kaikesta avusta agin parissa sekä Hukan hyvästä hoidosta, kiitokset myös treenikavereille ja muille kavereille hyvästä seurasta ja tuesta vuosien varrella!

Tack Nete! Danke schön Irene & Horst!