Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ainakin koirien osalta ;) kuten ennenkin. Päivällä kävin poikien kanssa hallilla ottamassa liiat höyryt pois ja illalla vieraiden tullessa koirat eivät jaksaneet kauheasti korvaansa lotkauttaa vieraille; "ai taas noi". Päivällä Hukka ja Halti räkyttivät takapihalla jonkin viheltävän raketin perään, taisivat kuvitella että oravat ovat saaneet uusia aseita keppejen ja käpyjen lisäksi ;) Illalla ei sitten kunnon pommit jaksanut kiinnostaa senkään vertaa, hyvä niin.

Ohjatuissa treeneissä ei olla käyty moneen viikkoon, noin kerran pari viikossa ollaan käyty hallilla treenaamassa jotain pientä. Viime viikonloppuna käytiin Kobylinin kanssa Lempäälässä kisaamassa. Ekalta agiradalta tuli 0, alun pyöritys oli ehkä vähän tahmea, A:n jälkeen Hukka otti tosi pitkät kaarrotukset väärään suuntaan vaikka sivuirtosin aika paljon, olisi varmaan pitänyt kääntää rintamasuuntaa etukäteen. Puomin kontakti oli oikein hyvä putken jäädessä väliin alastulossa ja juoksin reippaasti ohi. Nolla tuli ja sijoitus 12./44. Toka agirata tuntui tosi hyvältä, oli ehkä hieman kinkkisempi kuin eka rata, Hukka kääntyi tosi hyvin ja liikkui hyvää vauhtia. Taaskin A:n jälkeen tuli kaarrotusta missä paloi kriittiset sekuntit, mutta nollalla kuitenkin 4. sija/42. Olisihan se ollut kiva päästä palkinnoille, mutta tuplanollat jälleen, ei pöllömmin etenkään kun ratatreeniä ei ole tullut tehtyä.

Hukka on viime aikoina ollut taas polleeta poikaa Topille ja epäilin että kisareissun jälkeen on äijien äijä, mutta ihmeen nöyrästi kotiutuminen tapahtui. Ota noista selvää.

Nyt on vihdoin lunta ja kurakelit hei hei. Tänään oli aika kirpakka ilma ja mentiin metsään tarpomaan tuulen suojaan. Hukkis viipotti onnessaan kuin aropupu umpihangessa eestaas ja nyt on näköjään sammunut. Topilla on "kiva" karvanlähtö ja tänään keritsin koiria puolitoista tuntia. No, putsasin myös koirien leegot mutta harjata saisi tuntikaupalla jos haluaisi kaiken irtoavan karvan pois. Ei jaksa, joten imuroidaan enemmän ;).

Hukan isä Afram on tullut vielä vanhoilla päivillään isäksi Saksassa neljälle pennulle. Hukan isän ja edesmenneen papan omistajille menee pentueesta yksi pentu, varmasti mielenkiintoista seurata omien koirien jälkeläisiä. Joulun aikaan myös fra Gull Lyklinumin Anneke Hollannista kirjoitteli ja heidän Rakel ja Tinna porskuttavat kuulemma vielä hyvin 17 ikävuottaan käydessään. Niiden emä Trissa eli huimat 19 vuotta.

Anneke ja Anita ovat perustaneet Hollannissa toisen rotuyhdistyksen, yhdistyksen englanninkieliset sivut löytyy täältä.