Varoitus, tämä kirjoitus sisältää ehkä tavallistakin enemmän omien koirien hehkutusta ;) Ruusukkeet eivät taida olla maailman tyylikkäimpiä sisustuselementtejä, mutta kuitenkin ah niin ihania ;). Aikanaan corgien Nowin ja Mantan kanssa jo se punainen nauha oli jotain tosi hienoa, saati sitten silloinen KUMA -ruusuke ja Mantan sertit ja FIN MVA -ruusuke olivat jo aarteista kallehimpia. Alkuun sitä säilötään kaikki mätsäri-ruusukkeista lähtien, mutta jos menestystä tulee, niin sertilöt sun muut eivät tunnu enää juuri miltään. Paitsi ehkä sitten taas, jos pyörittää "kakkosen koiraa" kehissä?? Niin tai näin, meillä on takkahuoneen seinälle isketty vuosien varrella ruusuke jos toinen, paremman puoliskon psta pitkin hampain. Näyttelyhuumasta aikaa sitten vierotuttani päätin, että näkyville saa jäädä vain muutama kaikkein tärkein ruusuke ja tilalle tulee kehystetyt kunniakirjat tärkeimmistä tuloksista. Prokkis on ollut mielessä jo monta vuotta ja vihdoin sain revittyä seinältä pois jokseenkin häikäisevän "sisustuselementin" (kuva ei kerro koko karmeaa totuutta, koska ruusukkeita on muutama kerros;):

1296857495_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No näistä sitten piti raakata ne tärkeimmät ja lopputulos jäi silti aika muhkeaksi, kun yhtä-äkkiä "niillä mitään tee" ruusukkeilla olikin yhdellä sun toisella kauhiasti tunnearvoa:

1296857959_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ulkomaanreissujen ruusukkeisiin liittyi paljon enemmän mukavia muistoja ja melkeinpä aina nuo ruusukkeet olivat muutenkin hienompia kuin Suomessa. Hassut "läpyskät" ovat Pietarista, missä oltiin Haltin kanssa, ja matka oli oman mittapuuni mukaan suorastaan jännittävä, niin pakkohan nekin on laittaa näytille. Hukan kanssa tehty Ruotsin matka taasen oli rentouttavuudessaan ehkä lomista parhain! Agisertit oli tietty pakko ottaa mukaan ja yksi TOKO -ruusukekin muistoksi siitä, että joskus ollaan niihinkin karkeloihin uskallauduttu. Taitaa itsekritiikki olla tänä päivänä kovempaa, kun en kerran ole Hukkista koskaan tokokokeeseen vienyt? Agiruusukkeista tuli hauskoja muistoja mieleen, kuten Halti palkintopallilla maxi-luokassa belgin ja bc:n rinnalla. Isojen poikien Maailman Voittaja näyttelyn 2. sija ruusukkeet (avo ja valioluokasta) ja mitallit oli pakko myös ottaa mukaan jo ihan sijoitusten takia + itse Saksan reissun takia. Tuomari mietti pitkään sekä Haltin että Topin kanssa ykkösijoista (Topin valioluokassa voittaneesta uroksesta tuli myös ROP-koira ja hieno koira olikin), mutta päätyi molempien kohdalla kakkosijoihin. Seuraavassa Suomen Voittaja-näyttelyssä samainen tuomari, joka vielä muisti Topin, pisti sen sitten voittamaan urokset. Poikien valioruusukkeet toki nekin kuuluivat "jatkoon". Kennelliiton Voittaja -näyttelyistä saadut ruusukkeet tuntuivat nekin erityisiltä. Tokkopa omalle kohdalle toiste osuus sellaista kertaa, että "omat" koirat koirat putsaavat pöydän kuten vuonna 2004. Jostain syystä ruotsalaistuomari Ove Germundsson tykästyi meidän koiriin niin paljon, että Hukka oli ROP saaden samalla V-04 ja JV-04 tittelit ja Topi oli PU2 saaden cacibin ja Topin tytär Tuulenpuuskan Lilla Hrina oli vielä narttujen V-04 ja JV-04. Tietääkseni aikaisemmin meidän rodulla eivät junnut ole voittaneet myös oikeita V -titteleitä ja kyllä se oli iso yllätys itsellekin, kun Hukka meni Topinkin ohi :o.  Uroksissakin oli tuolloin vielä kilpailua. Aika huisa päivä ja isossa kehässä kaikkien valojen keskellä ja musiikin pauhatessa Hukkis esiintyi kuin vanha konkari.

Ennen sai Voittaja -titteleistä vielä tällaiset kunnon plakaatit:

1296859458_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja siis kuten ym. huomattua niiden "jonninjoutavien" ruusukkeiden tilalle pitäisi nyt iskeä kehystettyjä kunniakirjoja mallia isojen poikien inttidiplomit:

1296859693_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Saas nähdä montako vuotta tässä ripustusprojektissa kestääkään :D

Hukka on nyt Ruotsissa vahvistettu virallisesti Ruotsin muotovalioksi, kun vihdoinkin sain aikaiseksi lähettää anomuksen. Kaipa siitä täytyy vielä diplomi maksaa, että voi sitten jatkaa taulut seinälle projektia..

Joulun aikaa Hollannin ystävämme Anneke kirjoitteli ja kertoi, että ovat perustaneet Anitan kanssa Hollannissa toisen rotua harrastavan yhdistyksen (jonka yrittävät saada viralliseksi siellä) ja sivut löytyvät täältä.

Vaikutti kyllä tosi hyvältä, tarjoavat jäsenistölleen kaikenlaista ohjelmaakin yhteislenkeistä fyssarin luentoihin.

Hukan kasvattajalla on suunnitteilla mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta yritän parhaani mukaan blokata ko. sivut...